17.4.17

Melkein vuoden


Olen taas hieman myöhässä sillä jo tämän kuun alussa meidän ihana neiti täytti yksitoista kuukautta! Ihan hullua. Kahden viikon päästä hän täyttää vuoden ja juhlatkin ovat jo ensi viikolla. 

Tuntuu, että parin viikon aikana kehitys on edistynyt hurjasti. 
Tänään työpäivän jälkeen ovella odotti iloinen tyttö joka syliin kaapatessa nauroi räkänä. Hän hyppii, keikkuu, höpöttää ja mölyää minkä kerkeää ja koko illan on ollut hirveä vauhti päällä. 
Tänään tuntui yhtäkkiä, että Isla olisi kasvanut silmissä. 
Tuijotin melkein suu auki tuota ihanaa pientä tyttöä, joka ei enää todellakaan näytä vauvalta, vaan taaperolta. Olen ollut paljon poissa päivisin, joten olen nähnyt Islaa ainoastaan aamulla tai illalla ja tuntuu, että missaa ihan älyttömän paljon kaikkea. Olen yrittänyt väsymyksestä huolimatta nauttia ajasta neidin kanssa ja leikkiä niin paljon kun jaksaa. 
Luojan kiitos tuosta minun toisesta puoliskosta, joka on ollut viimeaikoina kunnon superisi. 

Isla oppi kävelemään taaperokärryn kanssa ja ei haluaisi muuta tehdäkään. Valitettavasti kääntyminen ei vielä onnistu, joten seinän tullessa vastaan hän tarvii nopeasti äidin tai isin apua. Hän nousee jatkuvasti sohvaa tai pöytää vasten seisomaan ja pitkään sieltä alas tuleminen tuotti vaikeuksia, mutta nyt sekin sujuu onneksi hyvin. Enää ei tarvitse pelätä pyllähdyksiä ja kaatumisia, sillä neidin liikkuminen on todella ketterää ja vaivatonta.
 Isla seuraa tarkkaan meidän reaktioita ja selvästi nauttii huomiosta. 
Hän toistaa asioita jotka ilostuttavat meitä ja juurikin meidän kannustusten ja kehujen ansiosta hän innostui kävelystäkin. Hän osaa myös vierittää palloa, läpäyttää ylävitoset ja välillä hän yrittää pukea ominavuin vaatteita pään yli päälle. 
Hän puuhastelee ja leikkii paljon myös itsekseen ja näyttää maailman suloisimmalta ilmestykseltä tönöttäessään polviseisonnassa, jokin lelu kädessä itsekseen höpötellen. Hän toistelee meiltä kuulemia sanoja kuten "äiti, vauva, o-ou" ja esimerkiksi tänään Antin tokaistessa "huhhuh", kuului kohta pieni vaimea "huhhuh". 
Hampaita on jo seitsemän ja voi kuinka helppoa niillä onkaan syödä uusia ruokia. Tällä hetkellä parhaimpia juttuja on raejuusto, tomaatti ja ruisleipä. Ollaan siirrytty pikkuhiljaa normimaitoon ja sekin on ollut yksi uusi lempimaku. 
Uinti ja musiikin kuuntelu ovat edelleen lempipuuhia ja ne aiheuttavat suurta riemua neidissä. Ikkunaa vasten nouseminen, sohvan reunaa pitkin käveleminen, verhojen takaa kurkkiminen ja oman naaman tuijottaminen peilistä on myös mukavaa puuhaa, ja niiden parissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. 

Saa nähdä kuinka pian hän lähtee kunnolla kävelemään ja sitten sitä saakin siirrellä pöydiltä tavaroita ylemmäs. 
Onneksi meillä on ihana kevät ja kesä edessä, kun päästään tutkimaan uusia juttuja myös ulos!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!
<3: Roosa


2 kommenttia:

  1. voi että, melkeen itku tuli liikutuksesta ku luin tätä! ja ikävä tuli myös! vois nähä joku päivä <3!?

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ja paljon on teidän Isla jo oppinut 😊 minkälaista työtä sinä teet? Olisi kiva kuulla siitäkin joskus :)

    VastaaPoista