8.2.17

Neiti 9kk

Meidän ihana pieni neitimme on nyt viettänyt saman ajan mahan ulkopuolella kuin sisällä, ihan uskomatonta! Nyt tuntuu, että kehitys on ottanut isoja harppauksia ja tästä varmaan vauhti vielä kovenee. Reviiri laajenee koko ajan ja Isla konttaa huoneesta toiseen sekä seuraa perässä. Rauhalliset suihkut, syömiset ja laittautumiset on historiaa sillä nykyään neidin on oltava aina siellä missä tapahtuu. Sydämentykytyksiä ja vaarallisia tilanteita sattuu tuon tuosta, sillä ihan vielä tuo pää ei taida olla menossa mukana. Tukea vasten noustaan ja jouduimmekin laskea pinnasängyn pohjan ihan alas ettei vaan tiputa laidan yli. Laatikoiden päälle kiivetään, esteiden yli ryömitään ja aamulla on ihan parasta nousta äidin tai isin selän päälle. 

Tällä hetkellä hampaita on tulossa lisää, mikä on aiheuttanut vähän kiukkua ja levottomia öitä, mutta muuten ollaan oltu yhtä hymyä. Islalla on vieläkin tuo oma ihana tyylinsä hymyillä, kuten kuvista huomaa ja hänen naurunsa on mahtavan hörisevä ja värisevä (hankala kuvailla, mutta sen kuullessa ei voi muuta kuin nauraa). 
Isla on aina höpötellyt ja "jutellut" paljon, mutta nyt juttelu kuulostaa enemmän ja enemmän keskustelulta. "Äiti, ätä, äätii, pappa, papa, ishi, vavva"-äänteitä tulee paljon ja neiti saattaa leikkiä itsekseen ja höpötellä vaan kaikkea söpöä. Myös esineitä ja ihmisiä osoitellaan paljon ja esimerkiksi kysyessä "missä nalle" hän osaa osoittaa puuropaketin kyljessä olevaa nallea aww. :)

Muutamien tukehtumisepisodien jälkeen ollaan päästy sormiruokailussa hyvälle mallille ja onkin ollut helppoa, kun on voinut kokkailla Islalle melkein samoja ruokia kuin meille. Kaikki ruoka uppoaa, mutta pikkuneidin ehdottomia lemppareita on Talk-murut, kananmuna, mustikat ja banaani. 
 Sormiruokailu on vaan niin helppoa, sillä voidaan syödä koko perhe samaan aikaan ja toisen meistä ei tarvitse syöttää Islaa lusikalla.
 Islasta on myös tullut todella hellyydenkipeä ja oikein kiipeää syliin jos istumme lattialla. Siitä asti, kun hän oppi yhtään rimpuilemaan irti ja ilmaisemaan tahtoaan, ei hän ole viihtynyt ollenkaan sylissä, joten me olemme ihan onnessaan tästä vaiheesta! Sylissä ollessa hän pitää tiukasti kiinni, painaa posken poskea vasten ja hymisee tyytyväisenä. 
Tämä hellyysvaihe saa kestää meidän puolesta pitkään, sillä sydämeni pakahtuu pelkästä ajatuksesta, että meidän ihana minineiti täyttää kohta yhden vuoden! <3
 
<3: Roosa 
 
P.s. Pahoittelut tästä hitaasta postaustahdista, mutta tällä hetkellä postailu on niin raivostuttavan vaikeaa. Meidän kone on niin tukossa ettei mitään rajaa ja yhden postauksen tekeminen kestää todella kauan... 
Tarkoitus olisi hommata uusi kone piakkoin, joten sitä odotellessa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti