16.1.17

Minne katosi päivät?

Voi luoja, että rakastan tuota pikkuneitiä! 
Isla on niin ilopilleri aina ja saa meidät koko ajan nauramaan. 
Meidän päivä alkoi jo 5:30 tänä aamuna, kun neiti läpsytteli iloisesti meidän kasvoja ja käsiä. Revettiin molemmat väsymyksestä huolimatta nauramaan, sillä jotain siinä minikädellä läpsyttelemisessä on vaan niin koomista. Isi nappasi Islan kainaloon ja heidän siirtyessä olohuoneeseen leikkimään, sain jatkaa unia vielä pitkään. On kyllä ihana nukkua välillä muutama ekstratunti, mutta silti ennemmin herään aamulla aikaisin. En olisi iki-iki-ikinä uskonut, että minusta voi kuoriutua aamuihminen, mutta jotenkin nautin niistä rauhallisista hetkistä kahvia hörppien, Islan leikkiessä rauhassa ja tyytyväisenä. Olen myös saanut tarkemman ruokailurytmin Islan syntymän jälkeen ja syönkin lounasta jo yleensä 10-11 aikaan, joten myöhempään herätessä kroppa huutaa ruokaa. 
Tänään ollaan vietelty rauhallista kotipäivää. Sisko kävi kyläilemässä päälle kuukaden ikäisen poitsunsa kanssa ja onhan ne minivauvat vaan niin ihania! Jännä miten nopeasti unohtaa kaikki vastasyntyneeseen liittyvät jutut ja etenkin niin pienen nostelu ja käsittely tuntuu niin kaukaiselta. Isla on ihan todella kiinnostunut serkkupojastaan ja lähtee raketin lailla ryömimään kohti hänet nähdessään, joten pitää koittaa vielä pitää vähän turvaväliä. Isla ei vielä hallitse voimiaan ja nappaa meidän aikuistenkin käsistä ja hiuksista niin kovasti kiinni, että herkemmälle iholle voi helposti jäädä pahaa jälkeä. Muutama kuukausi eteenpäin ja veikkaan, että noista kahdesta tulee melko erottamaton kaksikko! 
Minulla on menossa viimeinen äitiyslomakuukausi ja olo on ihan äärettömän haikea. Miten, siis miten aika onkaan mennyt ohi näin hujauksessa? Seuraava kuukausi vielä vietellään lomia, mutta maaliskuun alussa koittaa töihin paluu. Meillä on onneksi niin kiva tilanne, ettei Islan tarvitse mennä hoitoon ja minäkin teen vain muutamaa päivää, mutta silti... 
Töihinpaluu on silti tällä hetkellä meille parhain vaihtoehto, vaikka ehdottomasti haluaisin kotiin jäädäkin. Onneksi kesälle on luvassa lisää lomaa, joten töissä ei tarvitse painaa montaa kuukautta. Veikkaan kyllä, että mitä enemmän Isla lähtee liikkeelle ja tuhoamaan paikkoja, sitä enemmän töihinpaluu alkaa tuntua mieluisalta hah! Monesti kuulee, että äitiysloman jälkeinen töihinpaluu tuntuu kuin lomalle pääsisi, joten sitä odotellessa. 
Onneksi saan vielä nauttia näistä rauhallisista aamuista, hitaista päivistä, pitkistä kävelylenkeistä ja Islan kanssa leikkimisestä päivittäin. Eiväthän ne tosin maaliskuun koittaessa minnekään häviä, mutta ehkä niitä arvostaa enemmän niiden ollessa harvemmassa. 

<3: Roosa

2 kommenttia:

  1. Vitsi on ollu mukava seurata teidän vauva-aikaa, aika vaan oikeesti menee niin nopeesti! Niin sulonen teidän pikkunen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :) Sanoppa muuta! Kiitos paljon :)<3

      Poista