30.8.16

Flunssankarkottajakeitto

Höh!
Täällä ollaan oltu koko porukka flunssassa Isla mukaanlukien, mutta onneksi alkaa pikkuhiljaa hellittämään itse kullakin. Kauhea seurata vierestä, kun pikkuinen yskii mutta onneksi hän on ollut oma iloinen itsensä ja höpötellyt menemään. Lapset on niin reippaita! Itse makaa aivan reporankana sohvanpohjalla niin toiset jaksaa leikkiä menemään. 
Mulla on tehnyt monta päivää mieli jotain oikein mausteista keittoa ja yritin etsiä reseptejä netistä huonolla menestyksellä. Ajattelin kokeilla tehdä itse summanmutikassa ja se onnistui niin hyvin, että oli pakko tulla jakamaan resepti teillekin! Keitot on helppo valmistaa jääkaapin jämistä ja pakastimen vajaista pusseista. Meillä tehdään paljon wokkeja ja esimerkiksi vajaita nuudelipaketteja löytyy aina kaapista. 

Jos tällä ei lähde flunssa niin ei sitten millään. 
Tähän versioon meni:
  • 2 litraa vettä
  • 2 kana-annosfondia
  • 1 chili 
  • 1 punainen ja 1 keltainen paprika
  • 1 sipuli 
  • 3 vakosipulinkynttä
  • pala inkivääriä
  • herne-maissi-porkkanasekoitusta
  • 400g kanaa
  • kolme kiekkoa nuudelia
  • srirachaa, soijaa, mausteita (esim. suola, cayannepippuri, valkosipuli, paprika)


 Laita vesi kiehumaan ja nakkaa pannulle öljyyn paistumaan pilkottu chili, sipuli ja paprikat. Purista mukaan valkosipulinkynnet ja raasta pala inkivääriä. Kääntele hetki pannulla. Kun vesi kiehuu, lisää kanafondit sekä pannulla pyöritellyt kasvikset. 
Paista kanat ja lisää mausteita: soijaa, valkosipulia, paprikamaustetta. 
Kun kanat ovat kypsiä, lisää ne keittoon. 
 Murskaa muutama nuudelikiekko ja lisää ne kattilaan. 
Tässä vaiheessa joukkoon eksyi myös herne-maissi-porkkanaa. 
 Tässä vaiheessa keitossa ei ollut tarpeeksi potkua, joten lorautin sekaan vielä soijaa ja srirachaa, sekä raastoin lisää inkivääriä. 
Mausteita ja tulisuutta kannattaa lisätä oman maun mukaan ja meidän maun mukaan niitä meni paljon. 
Anna porista hetken aikaa, niin että nuudelit kypsyvät ja loput vihannekset pehmenevät.

Niin helppoa, nopeaa ja herkullista! :)

<3: Roosa

27.8.16

Oma koti kullan kallis

Ah! 
Nyt on niin hyvä. 
Pahimmat muuttohommat on ohi ja ei voi edes sanoin kuvailla kuinka helpottunut olo on. Viime kuukaudet ovat olleet niin stressaavia matkalaukkuelämän vuoksi, joten ihana asettua vihdoin aloilleen. Oltiin nähty etukäteen asuntomme vain tietokoneella tehdyistä myyntikuvista, sekä keväällä kun vierailimme työmaalla, joten oli melko ihana fiilis eilen vihdoin nähdä valmis lopputulos. 
Uudessa asunnossa on ihanan paljon säilytystilaa ja etenkin keittiö on mahtavan tilava. Vielä on laatikoita purkamatta ja jonkin verran asioita hommattavana, mutta eipä tässä mikään kiire ole. Jos sää sallii huomenna, ajattelimme juoda aamukahvit terassilla, sekä lähteä tutkimaan uutta asuinaluetta vaunukävelyn merkeissä. 

Kyllä nyt kelpaa meidän olla. <3

<3: Roosa

18.8.16

Tervetuloa tiheän imun kausi

En tiedä kuinka paljon siellä toisella puolella on äiti-ihmisiä tai kiinnostaako imetyshöpinät ylipäätään teitä, mutta kerronpa silti. 

Meillä on alusta asti imetys sujunut ongelmitta ja säännöllisesti pikkuneidin oman tahdin mukaan, mikä on ollut yleensä kolme tunnin välein, öisin jopa parhaimmillaan seitsemän. Olen lukenut paljon vauvan erilaisista imetykseen liittyvistä kausista (Facebookin Imetyksen tuki ry, suosittelen lämpimästi kaikille odottaville ja uusille äideille), joista yksi on kolmen kuukauden tienoilla rantautuva tiheän imun kausi. 
Kauden tarkoituksena on varmistaa, että maitoa tulee riittävästi jatkossakin joten vauva haluaa rinnalle useammin. 
Vaikka osasin odottaa tätä niin silti se yllätti, sillä näiden kolmen ja puolen kuukauden aikana on oppinut tuntemaan tuon minityypin niin hyvin ja meillä on muodostunut mukava rytmi ihan kaikkeen. 
Ensimmäistä kertaa moneen moneen kuukauteen olo tuntuu todella väsyneeltä! 
Pakko myöntää, että on melko imetyskone-olo, kun tunti imetyksen lopettamisen jälkeen alkaa kuulumaan pientä maiskutusta ja ihmettelee miten toisella voi taas olla nälkä?! :D
Viikko on ollut muutenkin todella kiireinen ja tuleva muutto stressaa, joten väsyneenä on ollut välillä todella pinna kireällä. Olen tosi huono nukkumaan päikkäreitä ja viime yöt on mennyt tunnin tai kahden nukkumisjaksoissa eli selväähän se on ettei kahdessa tunnissa kerkeä kovin syvään uneen vaipua ja aamulla väsyttää. Onneksi meillä on mahtava tukiverkko lähellä ja apua on tarjottu suunnasta jos toisesta, mutta silti avun vastaanottaminen on jotenkin vaikeaa. Oman vauvan äännähdykset kuulee varmaan toiselle puolelle kaupunkia asti, joten on todella vaikea edes yrittää nukkua päikkäreitä viereisessä huoneessa varsinkin jos mielessä pyörii viimeistään kahden tunnin päästä herättävä maiskutteleva herätyskello. 
Ehkä pitäisi hellittää vähän ja antaa muidenkin hoitaa neitiä, mutta tällä hetkellä pelkkä tieto siitä, että apu on lähellä, helpottaa. 
Onneksi tämä on vain ohimenevä kausi ja onneksi Isla on muuten niin aurinkoinen ja helppo vauva. Väsyneenä pienetkin asiat vaan tuntuvat niin hankalilta ja suurilta, mutta onneksi sekin tieto lohduttaa, että on muita samassa tilanteessa olevia. En kyllä yhtään ihmettele miksi joistakin saattaa tuntua, että maidontulo loppuu tai haluaisi lopettaa imetyksen kokonaan, mutta itselle se ajatus tuntuisi ihan väärältä. Imetys on ihanaa ja nopeaa ja mikään ei voita sitä näkyä, kun toinen nukahtaa leveä hymy kasvoillaan, maha pullottaen, maitovana valuen pitkin poskea. 
Ihanimmat muistot näiden kuukausien ajalta liittyvät melkein kaikki imetykseen, joten ne ovat suuri apu tämmöisten uuvuttavimpien kausien ylittämiseen. 
Onko siellä muita samassa tilanteessa olevia?
Kattokaa nyt tuota söpöliiniä. <3 
Islan lempipuuhaa viimeaikoina on ollut omille kasvoille nauraminen peilin kautta, sekä asioihin tarraaminen: leluihin ja tietysti äidin hiuksiin. Isot korvakorut ovat olleet aina suuri rakkauteni, mutta ne taitavat olla kiellettyjen asioiden listalla seuraavien vuosien aikana haha!

Loppuviikon suunnitelmissa on aamupalatreffit siskon kanssa, vauvauintia sekä sohvannurkassa muhimista imetysteetä litkien. 
Onpahan ainakin täydellinen syy katsoa maratonina Gilmoren tyttöjä ja hemmotella itseä herkuilla. 
Pus, palataan!

<3: Roosa

10.8.16

Hello august


Ihanaa, vihdoin elokuu!
Ei kyllä haittaa ollenkaan, että ne pahimmat helteet ovat ohitse, sillä meidän nykyinen asunto on niin kuuma. Muutenkaan helteessä oleminen vauvan kanssa ei ole mitään herkkua ja ollaan jouduttu pysyttelemään sisätiloissa ihan liikaa. Tuskin koskaan on odottanut näin paljon syksyä tai viileitä ilmoja kuin viime viikkojen aikana. 
Paras juttu tässä kuussa on ehdottomasti edessä siintävä muutto. Ollaan odoteltu tulevan asunnon valmistumista ja muutaman viikon päästä se vihdoin tapahtuu. Ihana päästä kotiin missä on kunnolla tilaa, pääsee laittamaan Islallekin omaa huonetta ja parasta tietenkin on, että se on ikioma!
Ollaan vietetty aikaa mökillä rentoutuen ja kavereita treffaillen. Minun kaveriporukasta iso osa lähtee syksyllä eri paikkakunnille ja rohkeimmat ryökäleet karkaavat ulkomaille, joten olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan. Olen myös tutustunut muihin tuoreisiin äiteihin ja on ollut ihana jutella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ja tietenkin ihastella suloisia vauvoja. Yksi huippu juttu, mitä ollaan myös odotettu paljon, on tässä kuussa alkava vauvauinti! Isla tykkää paljon kylvystä ja suihkusta, joten toivon todella, että hän nauttisi myös uimisesta. Viime viikolla kävimme myös neuvolassa ja pituutta ja painoa on tullut hienosti. Hurjaa, että se pieni 48-senttisenä syntynyt nyytti käyttää jo vaatekokoa 62. 
Kolmen kuun ikäinen Isla on kyllä maailman hellyyttävin tapaus. 
Neiti höpöttää ja nauraa kaiken aikaa ja oppi kiljumaan riemusta. Hän tavoittelee hienosti leluja ja kaikki kasvot saavat hymyilemään - ihmisten ja lelujen. Parasta viihdettä on peilin edessä oleminen ja omalle naamalle kiljuminen. Ollaan reenailtu paljon massullaan oloa ja ihan vielä ei pyörähdetä itse selältä mahalleen, mutta lähellä ollaan. Neiti kyllä liikkuu hurjasti ja hänet löytää muutaman tunnin unien jälkeen pinnasängyn aivan eri päädystä, kuin mihin hänet laittoi. 
Myös perhepedissä nukkuessa voi olla aivan varma, että aamuyöstä löytää pienen pienet varpaat omalta tyynyltä tai kasvoilta haha. 
Satunnaiset naamapotkuherätykset eivät haittaa, sillä se ilon määrä mitä tuo pikkutyyppi meidän elämään tuo on jotain niin uskomatonta! 

Tänään ollaan vietelty rentoa päivää ja käytiin kaupungilla lounaalla, haahuilemassa ja ottamassa Islalle passikuvat. Raukka kerkesi tunnin nukkua vaunuissa, kun hänet nostettiin isin syliin kameran eteen ja en voinut lopettaa nauramista kuinka suloiselta toinen näytti. Kohta pikkuneitiä itseäänkin jo nauratti, mutta hyvä että kuvaaja kerkesi nappasta muutaman vakavemman kuvan. 
Kuvailujen jälkeen taas uni maistui, onhan se mallina olo melko rankkaa puuhaa. :)

<3: Roosa