5.6.16

Valtakunnassa kaikki hyvin

 Huh mitä härdelliä meidän viime päivät ovat olleet!
Asuntomme omistaja ilmoitti muutama kuukausi sitten heidän sukulaisensa muuttavan kesäkuun loppuun mennessä asuntoomme, joten meidän tulisi lähteä alta pois. Meillä on aika paljon suunnitelmia kesäkuun lopulle, joten haluttiin hoitaa muutto pois alta ja päätettiin lähteä jo toukokuun loppuun mennessä. Muuttaminen on aina yhtä tympeää puuhaa ja olen muuttanut vuoden välein siitä asti, kun kuusi vuotta sitten muutin kotoa pois (miksiköhän se tavaran määrä ei koskaan vähene heh). Mutta tästä teki hieman haastavampaa tuo meidän mini. Luojan kiitos pikkuisesta joka on äärettömän rauhallinen ja melkein nukkui läpi koko muuttorumban, sekä ihanasta lähipiiristämme mikä oli korvaamaton apu pakkailussa ja siivoilussa. Tämä mamma meinasi olla pienen hermoromahduksen partaalla muutamaan otteeseen, mutta onneksi nyt saa rentoutua ja edessä on mukava kesä ja ihania suunnitelmia.
Yksi ihanimmista asioista mikä edessä siintää on muutto ikiomaan kotiin! Ostettiin täydellinen asunto omalla pihalla ja en malta odottaa, että mini pääsee sinne temmeltämään. Asunto tosin valmistuu vasta elokuussa, joten asumme kesän väliaikaisesti toisessa asunnossa, mikä teki tästä muutosta vielä hieman haastavampaa, sillä jouduimme perkaamaan tavaroistamme vain ne joita tarvitsemme kesän aikana. Kaksi muuttoa ja vauva muutaman kuukauden sisään on aika paljon, mutta onneksi kaikki on sen arvoista. 
 Onneksi viime viikkoihin on mahtunut paljon myös ihania ja rentouttavia juttuja. Siskon valmistujaiset, ystävien ja sukulaisten luona kyläilyä, paljon ulkona olemista ja tottakai minin syleilyä. Yksi hyvä puoli tässä meidän väliaikaisessa asunnossa on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Keskustassa sai aina hetken kävellä, että pääsi rauhallisemmille kaduille, joten esimerkiksi joki nykyisen kodin läheisyydessä on enemmän kuin plussaa.

Mini täytti perjantaina kuukauden ja kehittyy niin hurjaa vauhtia. Ollaan nukutettu toinen pinnasänkyyn aina poikittain ja rupesin muutama päivä sitten miettimään, että mites ne jalat osuu jo sängyn reunaan. Perjantain neuvolassa selvisi, että neiti on kasvanut kuukaudessa hurjat 5cm ja painokin noussut niin hyvin. Syntyessään mini oli pieni ja pulska, nyt enemmän ”pitkä” ja hoikempi (vaikka jalat ovat saaneet suloisia michelin muotoja). Saa nähdä periikö vauva 150-senttisen äidin vai 190-senttisen isän geenit. 
Tulevalla viikolla aijotaan ottaa vaan rennosti. Jotenkin ihana, kun ei ole erityisempiä suunnitelmia ja voidaan tehdä kaikkea vaan fiiliksen mukaan. Raskausaikana sitä vaan odotti ja odotti koko ajan että saa pienokaisen syliin ja varsinkin huhtikuu tuntui menevän ihan ohi. 
Ihana nyt keskittyä vain hetkeen ja nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta kun mini on ihan mini. 

<3: Roosa

2 kommenttia:

  1. kivaa seurata sun blogia kun meidän mineillä on tasan viikko ikäeroa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niinpäs onkin! :) Ja teillä neiti otti kolmen viikon varaslähdön ja meillä syntyi viisi päivää lasketun jälkeen. :)

      Poista