10.6.16

Ajatuksia äitiydestä

Ensimmäiset ajatukset kun sait tietää olevasi raskaana?
Ääretön onni, ilo ja rakkaus. 

Kuinka pian kerroitte raskaudesta muille?
Ystäville ja läheisille heti ja "julkisesti" ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Raskaudesta kertominen ja sen tuomat reaktiot olivat ihania! 

Parasta raskausaikana?
Vauvan näkeminen ultrassa, kasvavan mahan seuraaminen, voimistuvien liikkeiden tunteminen, mahalle juttelu ja laulaminen, mahan helliminen eli vuorovaikutus mahavauvan kanssa. Odotus oli ainutlaatuista, jännittävää ja ihanaa.

Entä kamalinta?
Pahoinvointi ja pelot.

Pelottiko mikään asia?
Se, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Alkuraskaudessa keskenmeno pelotti paljon ja puhuin asiasta jo toista lastaan odottavalle ystävälle, joka lohdutti ja kertoi pelkojen olevan ihan normaaleja. Sen jälkeen sain rauhoiteltua itseni ja tajusin, että äitiys tuo mukanaan pelon ja huolen, joka varmasti on aina hieman läsnä. Ainut mitä sille voi tehdä, on ymmärtää sen olevan normaalia ja luottaa itseensä ja siihen, että kaikki menee hyvin.


Halusitteko tietää vauvan sukupuolen etukäteen?
Halusimme vaikkei sillä ollut meille mitään väliä. Sukupuolen selviäminen teki asiasta konkreettisemman, sillä vauva ei ollut enää vain "vauva", vaan pieni neiti. Joidenkin ostosten kannalta sukupuolen tietäminen oli ihan mukavaa, vaikka esimerkiksi vaatteita löytyy meiltäkin paljon ns. "poikaväreissä". Aavistin alusta asti, että mahassa majailee tyttö. 

Miten valmistauduit synnytykseen?
Kävin synnytysvalmennuksissa, luin paljon tietoa, juttelimme synnytyksestä paljon poikaystävän kanssa ja hän tiesi esimerkiksi synnytystoiveeni läpikotaisin

Ensimmäiset ajatukset vauvan synnyttyä?
 Synnytys meni niin nopeasti ja ponnistusvaihe kesti huimat kahdeksan minuuttia, joten en ihan kerennyt tajuta mitä tapahtui. Olen kuullut ensisynnyttäjien pitkistä ponnistusvaiheista, joten luulin aikaa menevän vielä ainakin tunnin. Yhtäkkiä vauva nostettiin syliin, tuijotin häntä suu auki ja olin että MITÄ, nytkö jo?! Ensihämmennyksen jälkeen tuli suunnaton rakkaus, onni ja helpotus että kaikki meni niin täydellisesti.

Kuinka toivuit synnytyksestä?
Todella hyvin! Ensimmäiset päivät olivat melko hurjia heikon olon vuoksi, mikä johtui osaksi väsymyksestä, mutta päivä päivältä olo parani. Enemmän yllätyin niistä mielialanvaihteluista synnytyksen jälkeen, kun hormonit heittivät häränpyllyä. Synnytyksen rohkeuden ja voiman tilalle tuli heikko ja epätoivoinen olo, ettei uskalla ja osaa käsitellä vauvaa tai tehdä yhtään mitään. Onneksi osaston kätilöt lohduttivat ja kertoivat mielialanmuutosten olevan täysin normaaleja, joten ei tuntenut oloa ihan sekopääksi haha. Luojan kiitos olo normalisoitui nopeasti!

Kuinka vauva on vaikuttanut parisuhteeseen?
Pelkästään positiivisesti. Tottakai vauva tuo mukanaan omat haasteet esimerkiksi ajan käytössä, mutta asioiden eteen täytyy vain tehdä enemmän töitä.

Onko sinulla paljon äitiystäviä?
Ei oikeastaan, mutta olen tutustunut uusiin ihmisiin mm. facebookin kautta sekä esikko-ryhmässä. Vanhat ystävät ovat olleet suuri tuki, mutta välillä on mukava jutella ihmisten kanssa jotka käyvät läpi täysin samoja asioita.

Onko mikään asia yllättänyt vauva-arjessa?
Se kuinka helpolta ja luonnolliselta kaikki tuntuu. Odotin kamalaa väsymystä, itkua ja huutoa, mutta toistaiseksi meidän alkutaival on ollut hyvin rauhallinen. Tottakai haasteita löytyy: itkevän vauvan hyssyttelyä, väsymystä, pukluja ja sotkua, mutta ne asiat eivät tulleet niinkään yllätyksenä. Pikkuvauva-aika on raskasta, mutta se on myös tärkeää ja ainutlaatuista aikaa ja menee ohi todella nopeasti. 

Palkitsevinta äitiydessä?
Kaikki! Syliin nukahtava pieni rakas, pienet kädet jotka tarraavat tiukasti kiinni sormista, kehityksen seuraaminen sekä suunnaton rakkaus millaista ei edes tiennyt olevan. 

Mitä vinkkejä antaisit odottavalle äidille?
Luota itseesi ja siihen, että synnytys menee hyvin. Kehosi tietää kyllä mitä tekee. Etsi tietoa synnytyksestä ja anna kauhutarinoiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä joskus ne tulevat ihmisiltä, jotka eivät ole synnyttäneet yhtäkään lasta. Rentoudu, hemmottele itseästi ja muista pyytää apua. Sairaalaympäristö voi olla tympeä, mutta käytä hyödyksi hoitajien ja kätilöiden ammattitaito esimerkiksi imetykseen liittyvissä asioissa ja nauti siitä, kun ruoka tuodaan naaman eteen haha! Älä säikähdä mielialanvaihteluita, sillä ne liittyvät puhtaasti hormoneihin ja niille ei voi mitään. Nauti kasvavasta mahasta.
Huolehtimalla itsestä, huolehdit myös vauvasta.

Mitä mielä olette kuvista? Herättikö vastaukset mitään ajatuksia?
<3: Roosa

10 kommenttia:

  1. Ihania, kauniita ja herkkiä kuvia! <3 ja niin ihana oli lukea näitä ajatuksia, vaikka monesta asiasta ollaan puhuttukkin. On ollu niin ihana seurata vierestä kuinka suunnaton rakkaus sulla on vauvaa kohtaan ollut jo ihan alkumetreiltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni kauniista sanoista <3 Ihana kuulla <3 :)

      Poista
  2. Hei . Me taidettiin olla samaan aikaan oyssissa. Mulla poitsu syntyi 1.5. Näin sinut usein siinä mihin tuotiin ruoka. :) jos olit vieri osasto 13/2? :) olisi mukava tutulta sinuun. Kun en tunne oululaisia mammoja. :"D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Joo siellä olin :) Ja ehdottomasti! Laitatko mulle sähköpostia niin vaihdetaan paremmin yhteystietoja ruusulaaksonroosa@gmail.com

      Poista
  3. Ihania! Uskomatonta, miten tälläset kuvat voi saada herkistymään. Niin rakkauden täytteisiä kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih onpa ihana kuulla! <3 Kiitos kovasti :)

      Poista
  4. Ihana seurata sun blogia kun meillä on syntynyt tytöt noin viikon välillä, melkein samaan aikaan siis oltiin oys:sissakin😁 Ois hauska treffata joskus, neideistäkin voisi tulla kavereita😇

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehottomasti! :) Laita mulle spostia ruusulaaksonroosa@gmail.com tai jos löytyy instagram, niin sitäki kautta voi laittaa viestiä @roosaemmiii :)

      Poista
  5. Ihania kuvia! <3 Löysin sut sattumalta instagramista ja kuvat kiinnitti heti huomion. Sitten kävin kurkkaamassa blogin ja tää taitaa mennä lukulistalle! :) Tosin tää ei yhtään helpota mun vauvakuumetta :D Mun neiti on jo melkein vuosi ja 4kk ja haluaisin niin kovasti toisen! Toisaalta olis kiva keskittyä ensin tähän yhteen ja jatkaa kohta opiskeluja, mutta en voi sille mitään että vauvat on niin ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) <3 Ja oi onpa mukava kuulla, että sieltäki kautta tänne eksyy :) Hahah! Mutta onhan ne tosiaan ihania. <3 Kyllähän tähän heti toisen ottais perään, mutta ehkä parasta keskittyä tähän neitokaiseen ja antaa hälle kaikki huomio.. :)

      Poista