30.6.16

Arki vauvan kanssa

Olen jo jonkin aikaa meinannut toteuttaa päivä meidän kanssa-tyylisen postauksen, mutta ajattelin kirjoittaa näin vähän laajemmin. Jokainen päivä on niin erilainen, mutta toisaalta rutiinien vuoksi samanlainen. Vanhana vuorotyöläisenä tuntui raskausaikana että rutiinien muodostaminen arkeen on ihan älyttömän haastavaa. Mietin välillä, että miten ihmeessä kaikki hoituu vauvan kanssa, mutta hyvinhän ne rutiinit muodostui ihan itsestään. Vauvan määräämänä. Syntymästä asti Islalla on ollut hyvin säännölliset ruoka- ja nukkumisrytmit ja aluksi ajattelin, että kyllä ne vielä muuttuvat mutta toistaiseksi hyvältä näyttää. Tottakai edessä on varmasti tiheän imun kausia ja kiukkuja, mutta nyt hyvä näin. Vauvantahtisesti siis mennään ja tämä vauva on määrännyt meidän arkeen oikein ihanan tahdin. 
Tässä eräänlainen päivä esimerkkinä.


Aamu:
Isla herää päivään yleensä 6-8 aikaan, riippuen siitä, monelta ollaan edellisen kerran ruokailtu. Hän ilmoittaa nälästään rauhallisesti ja nostan hänet yleesä viereen, kun pinnasängystä alkaa kuulumaan maiskuttelua ja pientä ähinää. Ruokailun jälkeen pötkötellään sängyssä ja neidillä riittää paljon juttua ja hän hymyilee leveästi. Hereillä hän jaksaa olla ehkä alle tunnin, joten jatketaan vielä unia pari tuntia. 10 aikaan noustaan ylös ja mennään aamupesulle. Isla piristyy selvästi kylpemisestä, joten hoidetaan se yleensä aamuisin, tosin ei ihan joka päivä. Jos ei ole kylpypäivä niin aamulla hoidetaan normipesut: kasvot, kädet, pylly jne.
 Isla naureskelee hoitopöydän vieressä olevalle hymynaamalle vaikka kuinka kylvyn jälkeinen kylmyys ärsyttäisi. Höpötellään, sylitellään ja paijataan samalla kun syödään aamupalaa ja juodaan aamukahvit. Kohta alkaa taas silmät menemään kiinni ja uni painamaan. 
Päivä:
Aamujuttujen jälkeen lähdetään yleensä kävelylle joko Islan kanssa kahdestaan tai sitten koko perhe. Asutaan vanhassa talossa, missä on todella pieni hissi ritiläovella ja eiköhän meidän vaunut ole hieman leveämmät kuin hissin ovi... 
Hissiin meneminen ei siis ole mitään kauhean mukavaa puuhaa yksin ja varsinkin illalla myöhään hävettää millainen ryminä siitä lähtee. Pienen taistelun jälkeen päästään alas, jolloin vaunuja pitää purkaa, että päästään muutama porras vielä alas. Koppa irti, portaat alas, koppa maahan, portaat ylös, rungon kantaminen alas, koppa kiinni runkoon, ovi auki ja säppiin, vaunut ulos, ovi kiinni ja matka voi alkaa. 
Nostan hattua kaikille jotka kantavat joka päivä vaunut jostain viidennestä kerroksesta. Minusta ei olisi siihen vaikka tuo haba ihan kivasti tuosta kasvaakin haha. 
Ihanaa, että meidän tuleva asunto on maan tasalla! Jos lähdetään kaikki yhdessä ulos, on hissiin meneminen ja talosta poistuminen onneksi huomattavasti helpompaa. 
Kävelyn jälkeen puuhaillaan päivä kaikkea mitä normaalistikin arkena puuhailen. Käydään kaupungilla, neuvolassa, mummolassa, ystävillä, meillä käy ystäviä kylässä tai ollaan ihan vaan kotona. Isla syö päivän aikana kolmen tunnin välein ja sama tarkka rutiini hänellä on ollut jo ihan syntymästä asti. Hän on myös tehokas syömään ja ruokailu kestää aina alle kymmenen minuuttia. Syöntien välissä neiti yleensä nukkuu tai on pieniä pätkiä hereillä. Nyt hereilläoloajat ovat selvästi lisäntyneet uusien asioiden oppimisen myötä ja ne vietetään yleensä höpötellessä, leluja tuijotellessa tai sylitellen. Jos ollaan kotona, Islan nukkuessa siivoilen, kokkailen, katselen sarjoja ja teen juttuja mitä normaalistikin tekisin.
Ilta:
Illalla ennen yöunia on selvästi pidempi jakso jolloin Isla on hereillä ja sen monesti huomaa väsymyksestä. Välillä mikään muu ei kelpaa kuin syli ja siinäkin ainoastaan pystyasento selkä kantajaan päin. Välillä myös evästellään vähän tiheämmin eli noin kahden tunnin välein jolloin neiti selvästi tankkailee yötä varten. Saatetaan käydä uudestaan illalla kävelyllä, riippuen ihan säästä ja siitä kerettiinkö aamulla käydä. Yhdeksältä Isla makoilee pinnasängyssä, tuijottelee mobilea ja puristaa harsoa kasvojen edessä. Silmät alkavat luppasemaan, tutti tipahtaa pois ja sängystä kuuluu pientä unista hihkumista.

Yö:
Tajuttiin juuri, että Isla on alusta asti nukkunut ”läpi yön”, tietenkin muutamalla heräämisellä syömään. Ensimmäiset maiskuttelut ja ääntelyt alkavat kuulua puolenyön jälkeen ja neiti nukahtaa samantien syömisen jälkeen. Toinen herääminen on neljältä ja taas uni jatkuu heti syömisen jälkeen. 
Välillä Isla yrittää selvästi alkaa seurustelemään syömisen yhteydessä, jolloin yritän olla menemättä siihen mukaan, ettei toinen piristyisi liikaa. Vaihdan vaipan ennen syöttöä ja silittelen imetyksen ohella, jolloin neiti on syömisen jälkeen jo melkein unten mailla. 
Aamulla seitsemältä hymyilevä neiti herää ja uusi päivä voi alkaa. 
Isla on niin ihana pieni päivänpaiste ja ollaan monesti saatu kuulla sivullisilta hänen rauhallisuudestaan. Neiti ei paljoa itkeskele ja jos itkee niin yleensä se menee ohi syliin nostaessa. Neiti viihtyy tosi hyvin myös autossa ja yleensä nukahtaa viimeistään auton lähtiessä käyntiin. Onneksi niin sillä ollaan lähdössä sunnuntaina reissuun ja edessä on paljon ajettavia kilometrejä. Meillä on suunnitelmissa käydä Tampereella moikkaamassa ystäviä ja ehkä Turussa tai Tukholmassa. Ihana, kun ei ole sen tarkempia suunnitelmia ja voidaan keksiä niitä reissun päällä.  

Miltä meidän arki kuulostaa? :)
<3: Roosa

27.6.16

Isla

Viikko sitten sunnuntaina meidän pieni kaunis tyttäremme sai kasteessa nimekseen Isla Elena. 
Juhlat olivat ihanat ja päivä kaikinpuolin onnistunut! 
Vieraina olivat ainoastaan perheemme sekä kummit, joten juhlat olivat sopivan pienet. Meidän pappimme oli ihana ja hän teki tilaisuudesta mukavan rennon, vaikka tätä mammaa vähän jännittikin.
 
Isla nukkui tyytyväisenä koko tilaisuuden ajan, mutta päätä kastaessa silmät revähtivät auki ja pikkuinen tuijotti sylikummiaan hämmentyneenä. Sama tiukka tuijotus on tuttu kylpyhetkistä, joten neiti varmaan luuli joutuvansa pesulle. Toinen oli niin hämillään, ettei voinut kuin nauraa. 
Ihana tyytyväinen pieni!
 Väsynyt päivänsankari.
 Islan ihanat kummit! <3
 Siinä ylpeät tädit. <3
Minun ihana perhe! <3

Kastetilaisuus oli niin kaunis ja tunteet oli kyllä pinnassa vielä juhlienkin jälkeen. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeaa aika on mennyt. Ihan vasta toinen oli mahassa kasvava pieni mustikankokoinen möykky ja nyt se möykky tuhisee tyytyväisenä vierellä ja kantaa omaa nimeään. Huomenna pikkuneiti täyttää jo kahdeksan viikkoa ja kehittyy niin huimaa vauhtia. Ihanat nauruhetket lisääntyvät päivä päivältä ja vuorovaikutustaidot kehittyvät. Jalat ja kädet ovat saaneet suloista pulskaa muotoa ja pienimmät vaatteet alkavat olla pieniä. Haluaisin Islan pysyvän aina tuollaisena pienenä tuhisevana pallerona, mutta samalla en malta odottaa, että toinen kasvaa ja kehittyy! 
Olen niin ylpeä tuosta pienestä kauniista tyttärestämme! <3

<3: Roosa

15.6.16

Keskiviikko

Tänään ollaan vietetty ihanaa kesäpäivää auringosta nauttien ja kotiuduttiinkin äsken pitkältä iltakävelyltä. Oulussa on kesällä niin nättiä ja varsinkin Ainolanpuisto on todella suloinen paikka. Harmi, kun tällä kertaa ei ollut kamera mukana, mutta toivottavasti saadaan vielä monen monta hellepäivää tälle kesälle.
Oltiin pävällä menossa jonnekin lounaalle, mutta päätettiinkin mennä kaupan kautta anoppilaan grillailemaan. Oli ihana istuskella pihalla hyvästä ruoasta nauttien ja oli vauvankin kannalta helpompi, kun toinen pystyi nukkumaan vaunuissa vierellä. Käytiin myös pyörähtämässä keskustassa ja löysin vihdoin sunnuntaille jotain päällepantavaa. Viikot ovat menneet ihan älyttömän nopeasti ja sunnuntaina juhlitaankin jo ihanan tyttäremme ristiäisiä! Nimi on ollut pienokaiselle tiedossa jo raskauden alusta asti, joten ihana, kun sen pääsee antamaan hänelle virallisesti. 
Pikkuneiti täytti tiistaina jo kuusi viikkoa ja on mahdottoman ihana tapaus. Hän oppi hymyilemään pari viikkoa sitten ja ollaan oltu ihan hurmioutuneita. 
Huonosti nukuttu yö ei tunnu yhtään missään, kun aamulla naamaa tuijottaa pieni pyöreäposkinen tyttö, joka hymyilee leveää hampaatonta hymyä. <3
Ihana Enni kävi eilen kylässä ja toi mukanaan nätin synttärikimpun! 
Olin juuri ajatellut asunnon kaipaavan kukkia piristykseksi, joten nämä kaunokaiset tulivat kuin tilauksesta.  
Oma mekkoni löytyi H&M:ltä ja pikkuneidin mekko KappAhl:sta. 
Kastemekko löytyy tottakai, mutta halusin myös vaihtomekon ristiäisten "jatkoille" (haha). 
KappAhl:n Newbie-malliston vaatteet ovat syötävän suloisia ja neiti näytti mahdottoman söpöltä tässä. 
Juhlamekot saavat kuitenkin hetken vielä odottaa, sillä suuntaamme huomenna mökille muutamaksi yöksi. Jännittää vähän miten kaikki sujuu pienen vauvan kanssa, mutta onneksi meitä on lähdössä isompi porukka, joten apukäsiä varmasti löytyy muunmuassa innokkaista isovanhemmista. 
Ihana päästä rentoutumaan, saunomaan ja ehkä jopa uimaan( jos uskaltaudun hyrr)! 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! <3 
<3: Roosa

10.6.16

Ajatuksia äitiydestä

Ensimmäiset ajatukset kun sait tietää olevasi raskaana?
Ääretön onni, ilo ja rakkaus. 

Kuinka pian kerroitte raskaudesta muille?
Ystäville ja läheisille heti ja "julkisesti" ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Raskaudesta kertominen ja sen tuomat reaktiot olivat ihania! 

Parasta raskausaikana?
Vauvan näkeminen ultrassa, kasvavan mahan seuraaminen, voimistuvien liikkeiden tunteminen, mahalle juttelu ja laulaminen, mahan helliminen eli vuorovaikutus mahavauvan kanssa. Odotus oli ainutlaatuista, jännittävää ja ihanaa.

Entä kamalinta?
Pahoinvointi ja pelot.

Pelottiko mikään asia?
Se, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Alkuraskaudessa keskenmeno pelotti paljon ja puhuin asiasta jo toista lastaan odottavalle ystävälle, joka lohdutti ja kertoi pelkojen olevan ihan normaaleja. Sen jälkeen sain rauhoiteltua itseni ja tajusin, että äitiys tuo mukanaan pelon ja huolen, joka varmasti on aina hieman läsnä. Ainut mitä sille voi tehdä, on ymmärtää sen olevan normaalia ja luottaa itseensä ja siihen, että kaikki menee hyvin.


Halusitteko tietää vauvan sukupuolen etukäteen?
Halusimme vaikkei sillä ollut meille mitään väliä. Sukupuolen selviäminen teki asiasta konkreettisemman, sillä vauva ei ollut enää vain "vauva", vaan pieni neiti. Joidenkin ostosten kannalta sukupuolen tietäminen oli ihan mukavaa, vaikka esimerkiksi vaatteita löytyy meiltäkin paljon ns. "poikaväreissä". Aavistin alusta asti, että mahassa majailee tyttö. 

Miten valmistauduit synnytykseen?
Kävin synnytysvalmennuksissa, luin paljon tietoa, juttelimme synnytyksestä paljon poikaystävän kanssa ja hän tiesi esimerkiksi synnytystoiveeni läpikotaisin

Ensimmäiset ajatukset vauvan synnyttyä?
 Synnytys meni niin nopeasti ja ponnistusvaihe kesti huimat kahdeksan minuuttia, joten en ihan kerennyt tajuta mitä tapahtui. Olen kuullut ensisynnyttäjien pitkistä ponnistusvaiheista, joten luulin aikaa menevän vielä ainakin tunnin. Yhtäkkiä vauva nostettiin syliin, tuijotin häntä suu auki ja olin että MITÄ, nytkö jo?! Ensihämmennyksen jälkeen tuli suunnaton rakkaus, onni ja helpotus että kaikki meni niin täydellisesti.

Kuinka toivuit synnytyksestä?
Todella hyvin! Ensimmäiset päivät olivat melko hurjia heikon olon vuoksi, mikä johtui osaksi väsymyksestä, mutta päivä päivältä olo parani. Enemmän yllätyin niistä mielialanvaihteluista synnytyksen jälkeen, kun hormonit heittivät häränpyllyä. Synnytyksen rohkeuden ja voiman tilalle tuli heikko ja epätoivoinen olo, ettei uskalla ja osaa käsitellä vauvaa tai tehdä yhtään mitään. Onneksi osaston kätilöt lohduttivat ja kertoivat mielialanmuutosten olevan täysin normaaleja, joten ei tuntenut oloa ihan sekopääksi haha. Luojan kiitos olo normalisoitui nopeasti!

Kuinka vauva on vaikuttanut parisuhteeseen?
Pelkästään positiivisesti. Tottakai vauva tuo mukanaan omat haasteet esimerkiksi ajan käytössä, mutta asioiden eteen täytyy vain tehdä enemmän töitä.

Onko sinulla paljon äitiystäviä?
Ei oikeastaan, mutta olen tutustunut uusiin ihmisiin mm. facebookin kautta sekä esikko-ryhmässä. Vanhat ystävät ovat olleet suuri tuki, mutta välillä on mukava jutella ihmisten kanssa jotka käyvät läpi täysin samoja asioita.

Onko mikään asia yllättänyt vauva-arjessa?
Se kuinka helpolta ja luonnolliselta kaikki tuntuu. Odotin kamalaa väsymystä, itkua ja huutoa, mutta toistaiseksi meidän alkutaival on ollut hyvin rauhallinen. Tottakai haasteita löytyy: itkevän vauvan hyssyttelyä, väsymystä, pukluja ja sotkua, mutta ne asiat eivät tulleet niinkään yllätyksenä. Pikkuvauva-aika on raskasta, mutta se on myös tärkeää ja ainutlaatuista aikaa ja menee ohi todella nopeasti. 

Palkitsevinta äitiydessä?
Kaikki! Syliin nukahtava pieni rakas, pienet kädet jotka tarraavat tiukasti kiinni sormista, kehityksen seuraaminen sekä suunnaton rakkaus millaista ei edes tiennyt olevan. 

Mitä vinkkejä antaisit odottavalle äidille?
Luota itseesi ja siihen, että synnytys menee hyvin. Kehosi tietää kyllä mitä tekee. Etsi tietoa synnytyksestä ja anna kauhutarinoiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä joskus ne tulevat ihmisiltä, jotka eivät ole synnyttäneet yhtäkään lasta. Rentoudu, hemmottele itseästi ja muista pyytää apua. Sairaalaympäristö voi olla tympeä, mutta käytä hyödyksi hoitajien ja kätilöiden ammattitaito esimerkiksi imetykseen liittyvissä asioissa ja nauti siitä, kun ruoka tuodaan naaman eteen haha! Älä säikähdä mielialanvaihteluita, sillä ne liittyvät puhtaasti hormoneihin ja niille ei voi mitään. Nauti kasvavasta mahasta.
Huolehtimalla itsestä, huolehdit myös vauvasta.

Mitä mielä olette kuvista? Herättikö vastaukset mitään ajatuksia?
<3: Roosa

7.6.16

24

Lauantaina sain ihania neitejä kylään ja juhlistettiin hieman ennakkoon syntymäpäivääni, joka on oikeasti tänään. Tuntui hassulta olla muutama tunti erossa vauvasta, mutta oli ihana nähdä ystäviä ja vaihtaa kunnolla kuulumisia pitkästä aikaa. Kyllähän se ikävä kerkesi iskeä ja kotiin tullessa nuuhkuttelin nukkuvaa pientä pitkän tovin.
Uusi mekko löytyi perjantain keskustareissulla Gina Tricotilta ja päätyi heti päälle! Mielestäni se on täydellinen kesän juhliin: vaalea, hempeä ja kevyt.
Off shoulder-tyyliset mekot ja paidat taitavatkin olla nyt muotia ja tykkään kyllä kovasti.
Mitä mieltä olette mekosta?
Mutta huh, 24-vuotta. 
Niin sitä taas napsahti yksi vuosi lisää. 
Vuoteen on mahtunut aivan huikeita juttuja ja päällimmäisenä tietenkin raskaus ja neidin syntymä. Ensi vuonna juhlistetaankin vähän isompia etappeja: minun 25v, sekä poikaystävän 30v synttäreitä. Minulle ei varmaan koskaan tule minkäänlaista ikäkriisiä, sillä poikaystävä on aina minua vanhempi ja onhan tässä melko upeita juttuja jo saavutettu. 
Odotan innolla mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. :)

<3: Roosa

5.6.16

Valtakunnassa kaikki hyvin

 Huh mitä härdelliä meidän viime päivät ovat olleet!
Asuntomme omistaja ilmoitti muutama kuukausi sitten heidän sukulaisensa muuttavan kesäkuun loppuun mennessä asuntoomme, joten meidän tulisi lähteä alta pois. Meillä on aika paljon suunnitelmia kesäkuun lopulle, joten haluttiin hoitaa muutto pois alta ja päätettiin lähteä jo toukokuun loppuun mennessä. Muuttaminen on aina yhtä tympeää puuhaa ja olen muuttanut vuoden välein siitä asti, kun kuusi vuotta sitten muutin kotoa pois (miksiköhän se tavaran määrä ei koskaan vähene heh). Mutta tästä teki hieman haastavampaa tuo meidän mini. Luojan kiitos pikkuisesta joka on äärettömän rauhallinen ja melkein nukkui läpi koko muuttorumban, sekä ihanasta lähipiiristämme mikä oli korvaamaton apu pakkailussa ja siivoilussa. Tämä mamma meinasi olla pienen hermoromahduksen partaalla muutamaan otteeseen, mutta onneksi nyt saa rentoutua ja edessä on mukava kesä ja ihania suunnitelmia.
Yksi ihanimmista asioista mikä edessä siintää on muutto ikiomaan kotiin! Ostettiin täydellinen asunto omalla pihalla ja en malta odottaa, että mini pääsee sinne temmeltämään. Asunto tosin valmistuu vasta elokuussa, joten asumme kesän väliaikaisesti toisessa asunnossa, mikä teki tästä muutosta vielä hieman haastavampaa, sillä jouduimme perkaamaan tavaroistamme vain ne joita tarvitsemme kesän aikana. Kaksi muuttoa ja vauva muutaman kuukauden sisään on aika paljon, mutta onneksi kaikki on sen arvoista. 
 Onneksi viime viikkoihin on mahtunut paljon myös ihania ja rentouttavia juttuja. Siskon valmistujaiset, ystävien ja sukulaisten luona kyläilyä, paljon ulkona olemista ja tottakai minin syleilyä. Yksi hyvä puoli tässä meidän väliaikaisessa asunnossa on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Keskustassa sai aina hetken kävellä, että pääsi rauhallisemmille kaduille, joten esimerkiksi joki nykyisen kodin läheisyydessä on enemmän kuin plussaa.

Mini täytti perjantaina kuukauden ja kehittyy niin hurjaa vauhtia. Ollaan nukutettu toinen pinnasänkyyn aina poikittain ja rupesin muutama päivä sitten miettimään, että mites ne jalat osuu jo sängyn reunaan. Perjantain neuvolassa selvisi, että neiti on kasvanut kuukaudessa hurjat 5cm ja painokin noussut niin hyvin. Syntyessään mini oli pieni ja pulska, nyt enemmän ”pitkä” ja hoikempi (vaikka jalat ovat saaneet suloisia michelin muotoja). Saa nähdä periikö vauva 150-senttisen äidin vai 190-senttisen isän geenit. 
Tulevalla viikolla aijotaan ottaa vaan rennosti. Jotenkin ihana, kun ei ole erityisempiä suunnitelmia ja voidaan tehdä kaikkea vaan fiiliksen mukaan. Raskausaikana sitä vaan odotti ja odotti koko ajan että saa pienokaisen syliin ja varsinkin huhtikuu tuntui menevän ihan ohi. 
Ihana nyt keskittyä vain hetkeen ja nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta kun mini on ihan mini. 

<3: Roosa