25.4.16

Monday thoughts

Hei kaikki ja ihanaa alkavaa viikkoa! <3
Minun loppuviikko meni rauhallisissa tunnelmissa. 
Pari asuntonäyttöä, kirppiksellä kiertelyä sekä odottamista, odottamista ja vielä odottamista. Niin hassua kuinka aika voikaan madella!
Viimeiset 8 kuukautta tuntuu yhtä pitkältä ajalta kuin viime viikot, sillä kaikki alkaa olla valmiina ja liikkuminen ei ole enää todellakaan helppoa ja energistä. Pakko myöntää, ettei mulla ole koskaan ollut niin pinna kireällä, kuin viime aikoina, mutta onneksi se kuuluu asiaan ja läheiset ovat olleet ymmärtäväisiä haha! Vaikea nauttia enää olosta, kun haluaisi toisen jo syliin. 
Sanoin itse vielä kuukausia sitten poikaystävälle, ettei varmasti lasketun ajan tienoilla odotella ihan tuskissaan ja tylsistyneinä, mutta eiköhän sekin ole ihan normaalia. Ollaan yritetty keksiä kaikenlaista kivaa tekemistä seuraaville päiville ja viikoille, ettei aika käy pitkäksi ja onhan nämä tietty meidän viimeisiä hetkiä kahdestaan. 
Niin jännittävää! 
Siellä pienet vaatteet odottavat kantajaansa. :)
Pyysin siskoa tuomaan Barcelonasta pari juttua minille, mutta hänhän toi vaikka mitä ihanuuksia. Niin suloisia kuoseja! 
 Ouluhallissa järjestettiin lauantaina Suurkirppis-tapahtuma, jossa kävimme pyörähtämässä siskon kanssa ja katsokaa mikä ihanuus sieltä tarttui mukaan! 
Toinen löytö oli suloinen pipo, joka minulla itseasiassa olikin hakusessa. Muutama pipo löytyy jo ennestään, mutta vähän isommassa koossa, joten tämä on oikeen passeli minin minipäälle. :)
 Zara Home:n iiihana vauvanviltti löytyi muutama viikko sitten eräältä toiselta kirppikseltä ja se on kyllä älyttömän sievä. 
Pinnasänky valmiina ja kaveritkin siellä jo odottelee, mutta missä vauva?

<3: Roosa

22.4.16

Babyshower

Voih! <3
On niin onnellinen olo, kun muistelen mitä tapahtui pääsiäisviikonloppuna. 
Meillä oli meno lauantai-illaksi sukulaisen juhliin ja sisko pyysi sitä ennen kylään ja kysyi voisinko ottaa muutaman kuvan hänestä ja hänen poikaystävästään sekä heidän uudesta kodista.
Viestiteltiin perjantai-iltana siskojen kanssa asiasta ja suunniteltiin, että voitaisiin nappasta samalla muutama sisaruskuva, kun ollaan kaikki kerrankin laittautuneena. Yritin soittaa muutamalle ystävälle illalla, mutta yksikään ei vastannut ja kirosin asiaa kotona yksikseni.
Todellisuudessa kukaan ei ollut uskaltanut vastata tai nähdä minua, ettei vaan vahingossa paljastaisi mitä seuraavana päivänä on tiedossa. 

Nukuin yön tosi huonosti ja alunperin oli tarkoitus herätä aikaisin, hypätä samantien bussiin ja suunnata siskolle. Katkonaisen yön jälkeen jaksoin vihdoin nousta puolenpäivän aikaan ja ajattelin, että helpompi laittautua kotona, kuin että raahaisin kaikki tavarat bussissa mukana. 
Poikaystävä heräili samoihin aikoihin ja kerroin, että ajattelin suunnata kohta siskolle ja ehdotin jos hän tulisi myös mukaan.
Sehän sopi vallan mainiosti ja rupesin laittautumaan.
Päästiin kolmelta vihdoin liikkeelle ja autoon istahtaessa poikaystävä muisti yhden jutun, joka hänen täytyi hakea vielä sisältä. 
Todellisuudessa poikaystävä oli hakenut minulle varalta toisen mekon, sekä olohuoneen pöydällä kehyksissä olevat vauvan ultrakuvat. 
En kiinnittänyt asiaan huomiota kummemmin ja jatkoin puhelimen näpyttämistä.

Saavuttiin siskon pihaan ja jähmetyin totaalisesti, kun huomasin etuoven vieressä roikkuvat vaaleanpunaiset ilmapallot. Olen aina ajatellut, että minua ei saa huijattua mutta toisin kävi ja oven takana seisoi ihana iloinen naislauma!

En voinut uskoa, miten kaikki oltiin saatu juonittua selkäni takana!
 Oli aivan mahtava nähdä kaikki rakkaat siinä seisomassa ja suu loksahti auki, kun huomasin myös Rovaniemeltä sekä Tallinnasta saapuneet vieraat.
Lopulta romahdin ihan täysin, kun esiin astui Australiassa asuva ystävä, kenet olen nähnyt viimeksi viime kesänä. Ollaan puhuttu paljon skypessä ja molempia on harmittanut se ettei nähdä koko raskausaikanani, joten oli aivan ihana nähdä toinen yhtäkkiä siinä edessä!
Meni kyllä hetken aikaa, että sain koottua itseni ja lopetettua itkemisen haha!


Koko asunto oli koristeltu suloisesti teeman mukaan ja keittiöstä paljastui ihania herkkuja!


Siskojen väsäämä masukakku oli IHANA!





Ystävän äiti oli taiteillut älyttömän upean kimpun koristeeksi. Huomatkaa kimpusta roikkuva suloinen tuttinauha! <3

Ohjelmaan kuului muunmuassa vauvan syntymäpäivän, nimen, pituuden ja painon arvailua, sekä minun piti tunnistaa vieraiden tuomista kuvista kenen vauvakuva on kyseessä. Pilttien maistelu unohtui, mutta se teetettiin poikaystävälle seuraavana päivänä heh!
Neitokaiset olivat tuoneet ihania paketteja, joista paljastui suloisia vaatteita, leluja, lahjakortteja ja viestejä. Sekä huippu vaippakakku! 

Rakkaat siskot! <3

 Siellä ihana mini koristeissa mukana.
Ihana miten kaikkiin pieniin yksityiskohtiin oli panostettu. Kaikilla vieraillakin oli valkoista tai vaaleaa päällä. Ihan huikeeta!



Nämä (+kuvan ottanut äiti ja pari vierasta jotka eivät olleet päässeet paikalle)! <3

Päivä oli kaikinpuolin täydellinen ja tällä mammalla alkoikin olla jo melko väsy illalla sukulaisen juhlissa!
Kiitos, kiitos, kiitos te ihanat, kun yllätitte minut ja vielä näin upealla tavalla. Tätä kaikkea tulen muistelemaan niin lämmöllä, eikä sanat riitä kuvailemaan, kuinka mahtava on omistaa tämmöinen tukijoukko.
Kyllähän tähän helposti yhden pikkuneidin vielä mahduttaa! <3

<3: Roosa

14.4.16

Raskausajan pukeutuminen

Ihan uskomatonta ajatella, että tätä mieletöntä taivalta on takana jo kohta 9 kuukautta ja ollaan jo loppusuoralla. Mainitsinkin joskus alkuraskaudessa yrittäväni pärjätä mahdollisimman pitkään omilla vaatteillani ja ajattelin tulla kertoilemaan vähän fiiliksiä raskausajan pukeutumisesta. 
Viimeisiä viikkoja lukuunottamatta pukeutuminen on ollut yllättävän helppoa ja edelleenkin mennään omilla vaatteilla. 
Kyllä, luit oikein. 
Muutamaa ystävää tämä on hieman ihmetyttänyt, mutta en ole vieläkään oikein kokenut tarvetta äitiysvaatteille. Tilanne olisi varmasti eri jos olisin töissä paikassa, jossa ei käytetä työvaatteita tai jos vuodenaika olisi ollut eri. 
Ostin alkuraskaudessa Facebookin xs-s kirpputorilta yhden äitiysvaatepaketin, mutta harmikseni vaatteet osoittautuivat melko isoiksi, joten ne päätyivät lähinnä yöpaidoiksi. Paketissa oli yhdet H&M:n pienimmät äitiysfarkut ja vaikka olen viimeisilläni raskaana ja maha on ISO, ovat ne silti aivan liian pitkät ja leveät tähän 150-senttiseen varteeni. 

 Oli tarkoitus toteuttaa postaus hieman erilailla, mutta eri asujen kuvailu viimeisillään raskaana osoittautuikin melko sykettä nostavaksi. Onneksi puhelimesta löytyi jonkin verran kuvia, joten näillä mennään. :)
Nämä eivät oikeastaan liity raskausajan pukeutumiseen, kun mahaa ei vielä näy, mutta halusin liittää nämä mukaan sillä muistan niin tuon ihanan tunnelman! 
Olin ehkä viidennellä viikolla raskaana (eli todella alussa) ja vain läheiset tiesi pienestä ihmeestä mikä mahassani kasvoi. En malttanut odottaa mahan sekä ensimmäisten oireiden ilmaantumista ja kiherrettiin onnesta tästä pienestä salaisuudestamme. 
Kuvat otettiin viikonloppuna ja maanantaina alkoi sellainen pahoinvointi, että oksat pois. 
Ensimmäisen kolmanneksen lopulla maha näkyi välillä, mutta johtui suurimmaksi osaksi alkuraskauden turvotuksesta. Vasemmanpuoleisesta kuvasta moni sanoi jälkeenpäin arvanneen olevani raskaana, kun taas mielestäni se näyttää aivan normaalilta haha! Tämä mekko näkyy päällä isomman mahan kanssa myös tässä postauksessa. 
Alkuraskaudessa etsin kissojen ja koirien kanssa Belly Belt-jatkopalaa (kuva) housuihin, mutta niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Näppäränä neitinä ompelin jatkokuminauhan itse, jonka avulla pystyin käyttämään pitkään omia housujani. Yksi huippu löytö kirppikseltä oli myös musta masutuubi (kuva), jonka avulla ei tarvinnut pelätä masun pilkistävän lyhenevän paidanhelman alta. 
Kerrottiin vihdoin raskaudesta muillekin ja mahakin alkoi näkyä. Pahoinvointikin oli ohi ja nautin taas pukeutumisesta vietettyäni paljon aikaa vain kotona. 
Pitkät paidat ja legginsit ovat toimineet monien asujen perustana. Niihin on ollut helppo yhdistellä erilaisia asusteita, kenkiä, huivia, koruja, neuleita jne. 
Muutama viikko sitten huomasin, että farkut eivät enää mahdu jalkaan, mutta joustavammat housut, kuten farkkulegginsit ovat menneet vielä tähänkin päivään asti. 
Erilaiset mekot ja hameet ovat olleet kovassa käytössä koko raskauden ajan. Näissä materiaalit ovat todella joustavia, joten olen uskaltanut käyttää niitä ilman venyttämisen pelkoa. Punainen mekko näkyy päällä myös tässä postauksessa, hieman pienemmän massun kanssa. 
Etenkin harmaa kynähame on ollut paljon käytössä niin alku- kuin loppuraskaudessakin ja siihen on ollut helppo yhdistellä muita vaatteita. 
 Nämä kuvat on muutaman päivän takaa, kun treffailin ystävää kahvittelun merkeissä ja päälle päätyi joustava pitkä toppi, Dr. Denimin farkkulegginsit sekä valkokultainen kimono. 

Raskausajan pukeutuminen omilla vaatteilla on siis ollut yllättävän helppoa, vaikka vaatekaapista ollut käytössä vain pienenpieni osa. Vasta nyt viimeisinä viikkoina on tuntunut, että äitiysvaatteille olisi tarvetta, mutta tuntuu niin turhalta ostaa vaatteita, joita käyttäisi vain muutaman kerran. 
En koe tyylini muuttuneen kauheasti raskausaikana, vaikka välillä asut ovat tuntunteet tylsiltä. Cropatut paidat, lyhyemmät neuleet, peplumit tai esimerkiksi muut paidat missä kuminauha on vyötärön kohdalla ei vaan oikein käy ison mahan kanssa, joten monet omat lempparivaatteet ovat jääneet tottakai käyttämättä. Selkä- ja lantiokipujen vuoksi hylkäsin korkokengät jo alkuraskaudessa, joten niitäkin alkaa olla jo ikävä! 
Olen tykännyt aina muutella asuja erilaisilla asusteilla, joten koen niillä olevan vaatekaapissa enemmän merkitystä, kuin kymmenillä ja sadoilla uusilla vaatteilla aina muotivirtausten muuttuessa. Oli sitten raskaana tai ei. 

Ja vaikka kuvat vähän hämääkin, on melko iso osa raskaudesta tullut vietettyä isoihin neuleisiin ja kollareihin hautautuneena, kiitos raskauden ajankohdan ja kylmän vuodenajan. Myös poikaystävän XL-paidat ovat olleet koti-iltojeni pelastus, vaikka sohvalle käpertyessä jalat eivät enää mahdukaan kippuralle paidan alle. 

<3: Roosa