20.3.16

Kevätmamma

 Ah! 
Vihdoin alkaa tuntua keväältä. :)
Oon niin kyllästynyt talvipukeutumiseen, varsinki tän mahan kanssa ja toivon niin, että nuo ilmat vielä lämpenis nopeasti. Mulla alkaa löysemmätkin talvitakit olemaan siinä rajoilla, että meneekö ne vielä kiinni ja nahkatakin nakkaaminen niskaan olis niin paljon helpompaa. 
Musta tuntuu, että oon kulkenut kauan isoissa neuleissa ja legginseissä, joten mukava välillä pukea päälle jotain raikkaampaa. 

Miltä näyttää keväisemmät vaatteet teidän silmään? :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!! <3
<3: Roosa

2.3.16

I carry your heart

Voi kökkö! 
Päälle viikko sitten selkä sanoi itsenstä irti ja kävely muuttui pingviinimäiseksi vaappumiseksi. Nyt on onneksi kinesioteippaukset selässä antamassa hieman tukea ja näin varmasti tulee olemaan loppuun asti. Pahinta mitä tuolle kivulle voisi tehdä, olisi vain jäädä sohvalle makaamaan, joten olen pyrkinyt tekemään pieniä kävelylenkkejä päivittäin. Oman kunnon sallimissa rajoissa tietenkin. Nyt on ollut vielä niin mahtavat kelitkin, joten ei tekisi edes mieli pysytellä vain sisätiloissa. Ei voi tarpeeksi ylistää sitä energiaa mitä tuosta auringonvalosta irtoaa! 
Toinen mitä ei voi tarpeeksi ylistää, on tuo minun ihana poikaystävä! 
Pahimpina hetkinä ei ole tarvinnut huolehtia kotitöistä ja toinen on mielellään täyttänyt kuumavesipulloa, asetellut tyynyjä, että minun olisi mukava köllöttää ja jaksanut vielä silitellä jalkoja aina kun olen siihen löytänyt tilaisuuden. 
On niin äärettömän kiitollinen olo, että saan jakaa tämän kaiken noin ihanan tulevan isän kanssa.  

Mahtavaa, että elellään jo maaliskuun puolella!
Tässä kuussa on paljon kivoja juttuja, muunmuassa perhe- ja synnytysvalmennus, sekä saa kunnolla ruveta järjestelemään pienen tavaroita valmiiksi ja ehkäpä jo petata pinnasängyn. Ihana myös, kun voi jo sanoa, että seuraavassa kuussa vauva syntyy. Jotenkin kivutkaan tässä vaiheessa eivät tunnu niin pahalta, kun on niin lyhyt matka edessä. Toissapäivänä tuskaisena, kyynel silmässä, lösähdin sohvalle etsien hyvää asentoa, vilkaisin mahaa ja purskahdin nauramaan. Mahan sivusta sojotti pienen pieni jalka ja tuntui, että kipu unohtui saman tien! Vauvan liikkeet tuntuvat niin suloisilta ja ihanimmilta mitä olen koskaan kokenut, joten pyrin nauttimaan jokaisesta ainutlaatuisesta hetkestä.

Ja ehkä vauvakin muistuttaa pienillä tönäisyillään minua, että teen kaiken ihan hyvin... :)

<3: Roosa