9.2.16

What's up?

Hei! 
Ihanaa tiistaita kaikille. :)
Mulla on täällä hurjat siivoukset meneillään ja ajattelin välissä tulla päivittelemään vähän kuulumisia. 
Muutamana viime päivänä ollu paljon pakollisia menoja ja oon joutunu olemaan liikkeessä, joten aina kotiin päästyä olo on ollut jo melko kipeä. Oon tosiaan jo jonkin aikaa ollut pois töistä ja liikkuminen alkaa olla melko rajallista, mutta pyrin silti päivittäin edes vähän liikkumaan. Tietty välillä on niitä päiviä, kun kivut ei vaivaa ollenkaan ja välillä taas niitä, että kuumavesipullo on lämmittämässä joko mahan tai selän päällä. Onneksi oon oppinut tuntemaan ne oman kunnon rajat ja pyrin pysymään niiden sisällä. Mutta tänä aamuna päätin, että kauppareissun lisäksi en tee mitään muuta kummempaa kuin siivousta! 
Ollaan kivasti saatu järkkäiltyä paikkoja ja vihdoin viime viikolla saatiin aikaiseksi viedä kirppikselle tavaraa. Harmitti, kun loppuviikosta ei keretty käydä siistimässä pöytää ja se varmasti vähän verotti lopullista myyntivoittoa, vaikka sitä ihan kivasti tulikin! Mulla oli myös aika paljon kesävaatteita myynnissä, joten tuskin tämmöisillä räntäkeleillä niitä hirveän moni haluaisi ostellakaan. 
Oon aika vähän täällä blogin puolella kirjoitellut mitään raskauteen liittyvää, mutta nyt on tullut sellainen olo, että mikä ettei. Saattaa johtua myös siitä, että olen lueskellut paljon raskausblogeja ja tätä luppoaikaa on välillä niin paljon. Hirveän henkilökohtaisiin juttuihin en mene, mutta teitäkin varmaan kiinnostaa vähän enemmän raskauskuulumiset? :)
Viimeinen kolmannes rullaa hyvää vauhtia ja maha ottaa hurjia kasvupyrähdyksiä. 
Kipuilusta huolimatta koen raskauden hyvin palkitsevana ja onnellisena. Muistan kuinka alussa monet varoittelivat loppuraskauden vaivoista ja kivuista, kuinka se on paljon pahempaa kuin alun pahoinvointi. Annoin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä jokainen raskaus on erilainen ja ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Itselleni henkilökohtaisesti raskainta oli juurikin se viikkoja kestävä oksentaminen. Tiputuksessa maatessa mietin, että kuulun ihan varmasti siihen pariin prosenttiin, joilla oksentaminen kestää synnytykseen asti, mutta kiva, että olo koheni! Nyt ajan kullatessa muistot, välillä miettii, että ei se nyt niin kamalaa ollut. Oli se! Onneksi asiaan osaa suhtautua huumorilla ja lähinnä naurattaa se kuinka oma elämä voikaan pyöriä niin paljon pahoinvoinnin ympärillä. Muunmuassa herääminen piti hoitaa muutamaa tuntia aikaisemmin, että pönttöä kerkesi halata pari kertaa ennen kuin lähti liikkeelle. Tai se, että aamupalaksi kannatti syödä jotain helposti oksennettavaa kuten jugurttia tai jäätelöä... Hahah!
Mutta niin, kipua on sentään pystynyt jotenkin hallitsemaan ja helpottamaan ja ystäviäkin pääsee näkemään. Tosin aina ei ole ehkä se vieraanvaraisin emäntä maatessa sohvalla tyynykasan välissä, mutta eiköhän läheiset sen ymmärrä. 
Äidin kylkiluita päällään kolisteleva pieni tyttö on tuonut meille jo nyt niin paljon iloa ja rakkautta, ettei maltettaisi odottaa enää hetkeäkään. Tulevat isovanhemmat, tädit, setä, kummit ja ystävät ovat olleet äärettömän suuri tuki koko raskauden ajan ja ollaankin monesti mietitty kuinka mahtava tukiverkko meillä on ympärillä. 
Tulevilta vanhemmilta ei siis varmastikaan auttavat kädet puutu. :)
Muutama viikko sitten puhelimeen kilahti viesti saapuneesta äitiyspakkauksesta ja lähdettiin sitä heti hakemaan. Yllätyttiin kyllä kuinka iso laatikko oikeasti on ja kuinka paljon se sisälsi tavaraa! Yritin olla tutkimatta etukäteen netistä, mitä kaikkea vuoden 2015 (tämän vuoden laatikko tulee jakoon vasta nyt keväällä) laatikko sisältää, joten oli ihana purkaa se yhdessä ja ihastella suloisia juttuja. 
Minin vaatteita on kertynyt jo ihan kivasti, mutta muutamia juttuja pitää vielä ostaa. Tajusin yhtenä päivänä, etten ole ostanut parien pienten sukkien lisäksi mitään vaatetta kaupasta, vaan kaikki ovat kirppislöytöjä. Ei sillä, etten olisi halunnut, mutta kirppiksillä on ollut vaan niin paljon sievempiä vaatteita. Kuvassa muutama suloinen body, housut ja puolipotkarit. Eikö olekin melko sieviä värejä?
 Nyt jatkan vielä hetken siivousta, napsautan saunan päälle ja rentoudun loppuillan! 
Palataan pian. :)

<3: Roosa

5 kommenttia:

  1. oon niin onnellinen sun puolesta! näitä raskausjuttuja on ihana lukea vaikka oonkin ite eri elämäntilanteessa ku sinä :) paljon tsemppiä loppuraskauteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos mielettömän paljon! <3 Mukava kuulla, että näitä on kiva lukea. :)

      Poista
  2. Näköjään hyvin pitkän tauon jälkee eksyin blogiisi ja syy miks mun oli pakko kommentoida niin mulla oli sama laskettu aika kuin sulla. tosin vuonna 2013. :D Todellisuudessa esikoinen syntyi 26 päivä. ;) Onnea kovasti. <3
    -Jonna

    VastaaPoista
  3. Tosiaan. Eihän tuossa päivämäärästä ollu mitään. :DD Mä en ole tainnu vielä sisäistää että nyt on jo vuosi 2016. :D
    -Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) <3 Heh joo en oo tosiaan tainnu mainita täällä laskettua aikaa, mutta juurikin nuihin aikoihin ;) Kiva kun eksyit tänne uudestaan ja kiitos kommentista! :)

      Poista